Valoa pimeyteen

Eilen istahdin autoon ihmettelemään vallitsevaa pimeyttä. Nyt kun olin varma että mittarivalon pitää irrota kääntämällä kantaa, otin suuremmat voimat apuun. Tarvikkeita piti välillä käydä hakemassa sisältä, ja tässä välissä Ahti oli kiivennyt autoon sisälle. Eli karvanaama pääsee kyllä kabiiniin omin voimin, kun haluaa. Siihen se sitten nousi penkille tarkkailemaan huoltotöitä. Jakoavaimella vääntämällä polttimon kanta antoi periksi ja irtosi ehjänä. Seuraava ongelma oli että uusi ei ollut vieläkään täysin samanlainen kuin vanha! Peijooni sentään! Uudessa oli lukitusulokkeet pidemmät kuin vanhassa, joten sitä piti hieman työstää että sopi kolostaan menemään. Lopulta sen sain paikalleen ja valotkin syttyivät, vaikka se ehkä on vähän väljä. Ettei kokoaminen olisi liian yksinkertaista niin mittarikotelon päälle tulevan valkoisen polttimon kiinnikkeen ja mittarikotelon väliin tulee vielä pieni musta metallinen liuska. Pienen sormiakrobatian jälkeen kaikki osat klotsahtivat paikalleen ja valot paloivat edelleen! Varmistin koko komeuden paikallaan pysymisen vielä palasella teippiä.

Tästä onnistumisesta innostuneena otin jälleen ilmastointihässäkän ohjauksen etupaneelin irti, koska sekin on pimeänä. Irroitus tapahtui hieman turhan vauhdikkaasti, Ahtikin nosti hieman päätään että mitä se riehuu. Mitään ei onneksi hajonnut. Ilmeisesti olen jotain oppinut tähän mennessä, koska en ensimmäisenä repinyt polttimoa palasina irti. Se näytti jälleen normaalilta lasikantahehkulta, mutta eihän se tahtonut irrota. Tässä vaiheessa kävi mielessä että tämä kuitenkin syttyy kun yritän sitä irroittaa. No valot katkaisimesta loistamaan ja hehku palaa, Heureka! Koko komeus varovasti kasaan ja valot jälleen päälle, ei pala, pieni napautus etulevyyn ja syttyi :) Tässä vaiheessa paiskattiin Ahdin kanssa tassua, hienoja miehiä! Katsoin parhaimmaksi jättää tulppien vaihdon viikonloppuun, että aamulla pääsee vielä töihin.

Tänään aamulla molemmat valot paloivat edelleen ja oli se luksusta kun näkee oikein nopeudenkin! Kuvasta näkyy muuten että 100 000km maaginen raja lähestyy. Ensi näkemällä autossa oli mittarissa 99452, joten 387km on tullut lisää.

Pientä laittoa

Kuten Krisse ennätti edelliseen kommentoida, oli hänellä Sepin ratissa pientä tilannetta. Auto käytiin huoltoauto Hanskin avittamana hakemassa tiistain iltahämärissä kotiin, ei näköjään tarvitse jarruja Helsingistä Vantaalle matkalla. Pihassa sitten kuskinpuolen eturengas irti ja ihmettelemään, syy selvisi aika äkkiä. Joku irtonainen tiellä ollut esine oli lentänyt vauhdikkaasti jarruletkun ohi ja repäissyt siihen useita viiltoja! Yksi niistä oli niin syvä että siitä tuli nesteet pihalle. Ilta oli jo sen verran myöhäinen ja osia ei ollut, joten suihkuttelin kaikki avattavat kohdat crc:llä ja jätin auton tunkin ja tuen varaan.

Eilen kävin sitten kantapaikassani Motonetissä hakemassa jarruletkun, ilmausruuvin ja 11mm jarrulenkin. Samalla retkellä otin myös Hanskiin uudet tulpat, ja selvisi sen mittarivalonkin tyyppi. Polttimo on kiinteästi muovisessa jalassaan kiinni, joten ostin pari kappaleita niitäkin. Enää pitäisi saada se irtoamaan kehyksestään ilman että rikkoo sitä enempää.

Sitten kotiin ja riittävästi remonttikampetta päälle ja eikun raikkaaseen ulkoilmaan. Letkua jarruputkissa kiinni pitäneet mutterit irtosi yllättävän hyvin ja putketkaan ei vääntyneet. Uudetkin meni suht helposti paikalleen, mutta ilmausruuvi olikin sitten vaikeampi tapaus. Siitä lähti mutterista sivut rullalle heti ensimmäisellä väännöllä. Onneksi lukkopihdit sopi juuri ja juuri ottamaan tukevasti kiinni ja niillä sain kuin sainkin vanhan ruuvin yhtenä palasena pois. Jarrut saatiin ilmattua, mutta uusia ilmausruuveja ei ollut kuin yksi lähtenyt mukaan joten muita jarruja en alkanut ilmaamaan. Jarrut toimii nyt, mutta ilmaa vähän on järjestelmässä. Poljin on vähän pehmeä ja eka polkaisulla painuu turhan syvälle. Viikonloppuna voi sitten ilmailla koko järjestelmän ja katkoa lisää ilmausruuveja.

Hanski on toiminut onneksi tämän aikaa erinomaisesti, visco tuntuu edelleen vähän jäykältä kun parkkipaikoilla joutuu täysillä kääntämään, mutta ei vaikuta vielä pahalle. De-coupler pitää kyllä kohta laittaa tilaukseen, tai kardaani irroittaa jos tuosta vielä tahmaa enempää. Jos nyt tulisi niitä nelivetokelejä ;) Tosin renkaat kai pitää jostain hommata, jos meinaa lipsua nuo kesänakit.

Kaasua kaasua!

Pääsin tutkimaan kaasupolkimen toimintaa tarkemmin ja näytti että periaatteessa irronneen vivun voisi saada polkimen alla olevasta reiästä paikalleen. Kokonaisuudesta ei kuitenkaan saanut selvää, joten päätin mennä alakautta katsomaan. Se taas tarkoitti etuosan pohjapanssarin irroitusta, yhteensä 10 pulttia. Kaikki pultit irtosivat hyvin ja olivat jopa kohtuu helpoissa paikoissa. Sen jälkeen pääsi käsiksi kaasuvaijerin muoviseen suojalaatikkoon. 4 pientä ruuvia auki ja laatikon sai sen verran sivuun että näki mekanismin. Loppupeleissä vipu pitikin pujottaa paikalleen ohjaamon puolelta, mutta temppua helpottaakseni laitoin alhaalta ruuvimeisselin pitämään mekanismia paremmassa asennossa. Samalla sain voideltua nivelet, aiemmin kaasupoljin oli jäykkä alkuosassaan liikettä. Voitelun jälkeen tuntui pelaavan mukavan pehmeästi.

Sitten vain vaijerin pään suojalaatikko kiinni, ja pohjapanssari kiinni. Pohjapanssari ei ollut ihan niin helppo laittaa paikalleen, mutta mitään isompaa ongelmaa ei tullut. Samalla selvisi että se tosiaan on panssari, yllättävän vahvatekoinen ja sisällä jämäkät poikittaistuet. Tuo kestää jo vähän varatakin. Kun kaikki oli paikallaan ja työkalut löydetty ennen pimenemistä takaisin paikoilleen oli koeajon aika. Ajatuksena oli jo eilen käydä kokeilemassa että kaikki toimii, mutta eihän sitä ennättänyt. Nyt käytiin Ahdin kanssa ajelemassa pikku lenkki kylillä, kaasupoljin toimi luotettavasti. Rakenne onkin sellainen ettei se pääse irtoamaan, jos vipua ei irroita polkimesta. Moottorissa ilmeni samanlaista huonokäyntisyyttä alakierroksilla, mitä huomasin katsastuksesta paluumatkalla. Kolinaa ei ole onneksi kuulunut enää sen jälkeen. Alkaa näyttää yhä todennäköisemmältä että tulpat on vaihtokunnossa, jos ne saisi jo huomenna käytyä hakemassa. Töiden jälkeen pitää kyllä tulla suoraan kotiin kuulailemaan! Ehkä sen jälkeen, jos vielä pystyy liikkumaan.

Manic Monday

Eilinen meni talon ulko-ovea vaihtaessa, joten auton roplaaminen jäi. Illalla vesisateessa kävin kuitenkin ruuvaamassa sulaketaulun takaisin kiinni ja nostamassa vararenkaan kyytiin ja imurin pois. Että pääsen sillä töihin ajelemaan.

Tänä aamuna hyppäsin kyytiin ja täräytin koneen tulille, hienosti käy ja kukkuu. Mutta kaasupoljin on jäykkä, ei painu ei. Kokeilin polkimen alta että onko jotain mennyt väärään paikkaan kun sitä joutui taivuttamaan saadakseen maton pois. Käteen jäi polkimesta vaijeriin menevä vipu ja lattiassa näkyy tyhjä reikä! Reiästä ei tuntunut mitään mihin voisi tangon helposti kiinnittää, joten se siitä töihin menosta. Illalla kömmittävä auton alle, jos pääsisi tuon kiinnittämään. Sisäilma on edelleen autossa raikas :)

Purkua ja siivousta

Lauantain kunniaksi lähti autosta ensin kaikki kumimatot, sitten irroitin vielä penkkien välissä olevan laatikon, joka onkin pikakiinnityksellä, sekä jokunen metri johtoja poistui. Vararenkaan myös otin pois katolta, sen kiinnikkeitä pystyy todennäköisesti käyttämään jos haluaa renkaan kiinni tikkaisiin.
Krisse alkoi pesemään autojen penkkejä pesuimurilla ja minä ihmettelin vaihteeksi sähköjä. Alkuun näytti lupaava liitin olevan irrallaan vähän syvemmällä sulaketaulun takana, mutta se olikin täysin vääränlainen. Selvisi myös että yksi sulake oli palanut, ja sama kärähti heti jos aiemmin kiinnittämäni piuha oli paikallaan. Sähköistä ei tullut mitään tolkkua niin jatkoin mittarivalon kanssa painia, mutta ei sekään alkanut toimimaan. Katsoin paremmaksi siirtyä muihin hommiin, ja irroitin karjapuskurin. Ostin sen maaliksi jo mustaa vasaralakkaa, pitää raapia irtoavat loputkin maalit pois ja raapia ruosteita pois koneella.
Penkeistä irtosi erittäin mustaa vettä, ja auton sisäilma raitistui selvästi. Huomenna pitää vielä pestä kaikki kumimatot ja sitten voi koota ne paikalleen. Selvisi myös että mattojen alla on paljas pelti, kaikkialle kun laittaisi vähän äänieristettä niin hiljenisi entisestään mekkala.
Purin siis sulaketaulua hieman enemmän että pääsi johtoihin käsiksi. Siellä näyttää olevan 3kpl irrallaan olevia keltaisia urosmallisia apigoliittimiä, joista yksi oli siis aiemmin kiinni valojen syötössä. Tuollainen liitin ei oikeasti sovi tuohon valojen tyhjään paikkaan, mutta menee kuitenkin siihen ja pysyy paikallaan hyvin. Taaempana on irrallaan liitin, jossa on 3 piikin muotoista urostappia, joten se ei sovi sitäkään vähää tarvittavaan paikkaan. Lisäksi sen piuha on niin lyhyt ja kaukana, ettei ylläkään. Valojen tyhjänä olevassa syötössä on kaksi urosliitintä, toinen pystyssä toinen sen alla vaakatasossa. Missään ei näytä olevan irrallaan mitään joka siihen sopisi. Laitoin illan pimetessä toisen noista kolmesta keltaisesta liittimestä ja nyt valot taas palaa. Nyt ne tosin palaa kun avaimesta kääntää virrat päälle, nyt syttyy myös pitkät suoraan välittämättä mitä valojen kytkimestä on valittu. Parkit edelleen pitää sytyttää kytkimestä. Saa nähdä milloin taas joku toinen sulake palaa. Ehkä tuota pitää käydä näyttämässä jollekin viisaammalle, en tunnu keksivän miten nuo piuhat pitäisi olla.

Kohti uusia pettymyksiä

Eilinen päivä alkoi hyvin. Töistä tullessa ilmeni sitten ensimmäinen uusi vika, kuskinpuoleinen takavilkku lakkasi toimimasta. Kotiin päästyä alettiin Ahdin kanssa tutkia vikaa ja polttimon mokoma oli palanut. Lähi-Nesteelle tallustin hakemaan uusia polttimoita, samasta hyllystä otin myös 2kpl uusia 1,2W lasikantapolttimoita, tuon näköinen se mittarivalo on. Sitten suuri korjausoperaatio käyntiin ja polttimo paikalleen! Hyvin vilkkuu taas.
Ahti istumaan takapenkille kommentoimaan ja mittariston suojamuovi taas lattialle. Taskulampun valossa taas ihmettelin kiinnitysmekanismia ja päättelin että on sen polttimon vaan noustava ylös vetämällä. Kohmeisilla sormilla sainkin sen mielestäni jo vähän nousemaan, mutta pitoa puuttui juuri kriittisesti. Viimeksi yritin sitä irroitella varovasti pienillä nokkapihdeillä ja nyt jatkoin samalla metodilla hieman lujemmin. Seuraus oli pientä lasinsirua kaikkiin ilmansuuntiin ja pari töröttävää metallilankaa. Tässä vaiheessa soitti Herra Huu että hänen renkaansa olisivat hetken päästä noudettavissa. Siivoilin vähän romuja piiloon ja kokeilin varovasti uudella polttimolla, mitään ei tapahtunut! Annoin periksi.

Hain renkaat kyytiin ja kun aikaa oli ennen Helssingin ytimeen ryntäämistä, päätin ajella lähimontulle perinteisesti hieman kokeilemaan nelivetoa. Matka sai yllättävän mutkan, kun viimeiselle pimeälle hiekkatielle (monttuinen kärrypolku) käännyttyäni pistin pitkät päälle. Pääsin puoleen väliin tietä mukavasti monttujen yli pompahdellen, kun ajovalot hävisivät, WTF!?! Stop, Think, Act, lauloi radio! Auto parkkiin ja ihmettelemään, sulaketaulun peitemuovi oli niin tiukassa että hetken jo meinasin repiä sen palasina pois. Lopulta se irtosi ihan ehjänä. Sulakkeet ehjät, paikalleen laittamani piuha tuntui olevan edelleen paikallaan. En alkanut pimeässä purkamaan enempää vaan ajelin kotiin vaihtamaan autoa.

Passat joutui toimimaan kulkineena Krisseä noutamaan, vaikka kansa yritti vaatia Hanskia paikalle. Ei auta itku pimeillä markkinoilla. Onpahan viikonlopuksi lisää tekemistä autojen sisäpesujen ja talon ulko-ovien paikalleen laiton lomassa. Picasassa lisää kuvia katsastusvarusteista.

Havaintoja

Eilen tulin töihin Hanskilla, kuten autoa on alettu kutsua. Katsastuksessa tosiaan moottorista kuului erittäin selvä "sitkutus", kuten katsastusmies ääntä kutsui. No eilen aamulla moottori kävi sitten täysin äänettömästi, kehräsi kuin kissa! Ja pelasi muutenkin erittäin hyvin. Ilmeisesti ensimmäinen diagnoosi hydraulisen venttiilinostimen nakuttamisesta piti paikkansa ja nyt sinnekin on saatu riittävästi öljyä. Aamuruuhkassa tein muuten sellaisen huomion että kukaan ei yritä tunkea tuon eteen, vaikka pidänkin kohtuullista turvaväliä. Olisiko tuo ruosteinen karjarauta sen näköinen että kukaan ei halua sitä primeransa takapenkille.
Eilen käytiin illalla myös tankkaamassa ja kaupassa, Krisse ajeli ja hyvin tuntui yhteistyö sujuvan.

Tänään kävi sitten niin että sekä passatti että Scuba-Lanssi Sepi jäivät kotiin pitämään rokulipäivää ja Hanski vain lähti töihin :) Täällä töissä onkin sitten tänään tullut jo useampi kysymään että kenen se on, se se, semmonen maastokuvioinen volkkari. Kuvassa viereinen bmw on työkaverin, joka tarjosi Hanskista jo pari sataa enemmän kuin mitä maksoin. Ei tullut kauppoja, mutta Mikko taitaa lähteä kevään huutokauppaan.

Katsastusretkellä taisi selvitä myös sen katkaistun harmaan piuhan tarkoitus. Nyt hehkuttamani ajovaloautomagia toimii niin että ajovalot syttyy, mutta mitään muita valoja ei :) Eli 2011 standardin mukainen kytkentä, tosin pitäisi ajovalojen tilalla palaa ne led-huomiovalot. Katsastusmies keskusteli muutenkin erittäin ystävälliseen tyyliin:
-Mitenkäs tuo puhallin toimii, että saako huurteenpoistoa? (Sitten kipusin vääntämään ruuvista puhaltimeen lisää hurinaa)
-Huoltoauto. Sulla on täällä jotain huoltovarusteita? Viilapenkki takana? (Vilkaisi ikkunasta) Onhan tuolla noita huoltovälineitä.
-Eihän tässä ole katalysaattoria? Että päästömittaus on aina tehty tyhjäkäynnillä. (ihan kun minä tietäisin)

Katsastus

No nyt se on käytetty katsastuksessa! Hra Katsastaja kehui auton alustaa ja renkaita ja varmistettuaan laitteen nelivetoisuuden taisi tyytyä jarrujen testaamiseen pihalla. Hyvin ne minustakin pitää. Niveliäkään ei saanut ravistettua hengiltä. Ainoa mistä jäi kiikastamaan oli päästöt. Menomatkalla kaikki toimi hienosti ja moottoritiellä menee äänettömästi mittarin mukaan 100km/h vauhtia vaivattomasti. Kattoteline on ilmeisesti suunniteltu venäjän tuulitunneleissa, kun ei sekään pidä ulinaa. Päästömittauksessa tyhjäkäynti oli vähän katkonaista ja mittari kertoi että hilivetyjä tulee 2900 yksikköä, kun sallittu max on 600. Jäännöshappi oli myös liian korkea ja trendikäs CO2 liian pieni. Suomeksi tarkoittaa että bensa ei pala kunnolla tyhjäkäynnillä. Paluumatkalla huomasikin että välillä alhaalta puuttui potkua. Jos kokeilisi ensimmäiseksi vaihtaa tulpat ja koittaa saada se ilmanputsari vaihdettua. Mutta nyt siis saa ajella :)

Edistystä viimein

Eilen purin lisää mittaristoa, irrotin peitemuovit ohjauspylväästä ja irrotin myös sulaketaulun. Valoviikselle tuleva harmaa piuha oli katkaistu ja teipattu pää umpeen. Tuon kytkemisellä en saanut mitään näkyvää tapahtumaan. Sukaletaulun takaa löytyi irrallaan oleva alkuperäinen liitin, johon oli laitettu eristetty apigo-liitin ja vielä teippiä. Hetken teippien ja liittimen irroituksen jälkeen näytti että ei se sovi mihinkään. Sulaketaulusta huomasin että valojen sulakkeille ei tule yhtään johtoa, tyhjät liittimet vaan väkyi. Könysin kuskinpuolen jalkatilaan polkimien sekaan ja taskulampun valossa ihmettelin lisää. Tilaahan ei tietenkään ole tuolla liikaa, eikä sulaketaulu sovi tulemaan ulos, tai olisi pitänyt irrottaa useita releitä saadakseen lisää tilaa. Siellä taskulampulla silmään sohottaen sain kuitenkin irrallaan olevan liittimen sopimaan juuri siihen valojen sulakkeille tulevaan liittimeen! Niskat kramppasi vasta kun yritin päästä lattialta pois :) Sitten ei muuta kuin kokeilemaan, ja avainta kääntäessä valot syttyivät, jebajebajee! Eli tässähän on jopa ajovaloautomagia, kuten uusissakin autoissa. Päättelin että sotahommissa voi tarvita ajella joskus ilman valoja, joten heillä oli ollut joku oma kytkentä tuossa.

Valoista innostuttua kävin tekemässä pienen koeajon, kaikki toimi hienosti. Samassa huomasin kuitenkin että mittarivaloista toinen oli pimeänä, nopeusmittaria ei pimeällä näe. No mittaristo oli valmiiksi purettuna, joten ei muuta kuin sen valoa ihmettelemään. Tässä vaiheessa olin jo hakenut sähköä ja valoa avukseni ;) Periaatteessa se onkin helpossa paikkaa heti suojamuovin alla, mutta käytännössä vaikka irroitin sen paikaltaan (toinen kiinnike hajosi)ei polttimo irtoa millään. Pitää googlettaa että mikä systeemi tuossa on. Itseporautuvan peltiruuvin kärki oli sopiva puhaltimen nupiksi ja sain sillä kokeiltua että molemmat puhaltimet toimii!

Katsastusta ajatellen aloin seuraavaksi tarkistamaan ilmanputsarin tilaa, siitä löytyi kyllä helposti avautuvat klipsit, mutta sen jälkeen pötikästä irtosi vain joku päälliskansi. Äkkiseltään näyttää että joutuu purkamaan ruiskun osia pois että pääsee sen vaihtamaan, joten jätin sen väliin. Ihmettelin konehuonetta siinä sitten lisää ja ihan siistille motti näyttää. Joka kerta tuntuu että kone alkaa toimimaan paremmin. Eberiä ei tässä kyllä näytä olevan, hirmuinen määrä kaikkea sähköjuttua on kyllä kylkeen ruuvattu. Kaikista bokseista ei ihan päässyt jyvälle, että onko ruiskukoneen hienouksia vai jotain lisävirityksiä. Jos sitä soittaisi sitten katsastusaikaa tälle viikolle!

Rekisteröinti osa 2

Viikonloppu meni sen verran muissa puuhissa että en tännekään ennättänyt päivittämään mitään. Perjantaina kuitenkin sain soitettua autolle vakuutuksen, samalla päivitin heille myös osoitteen n. kolmatta kertaa ja muita pieniä tiedonjyväsiä korjattiin. Sitten ennätin vielä käymään katsastuskonttorilla hakemassa uudet kiiltävät kilvet, ja tietokoneen omituisista kysymyksistä huolimatta auto on nyt rekisteröitynä huoltoautoksi ja minun nimiin :)

Valot ei suostuneet vieläkään syttymään, mutta radio on herännyt! Ei siitä ääntä kuulu, kun joku on riipinyt kaiuttimet ovista, mutta ainakin jotain eloa siinäkin on. Tänään jatkuu tutkimukset ja ajattelin mittailla seuraavaksi valokytkimen. Puhaltimen toimintaakaan en pystynyt kokeilemaan, nuppi pitäisi olla että saa sen kytkintä käännettyä. Yritin pihdeillä ja muilla, mutta luovutin. Jos ei noille saa mitään tolkkua tällä viikolla, niin pitää vaan käydä sitä näyttämässä härällä ja toivoa että tulee kuukausi korjaus- ja ajoaikaa.

Rekisteröinti osa 1

Terve taas!

Eilen teamimme vaihtoi käyttöautoon talvirenkaat, meni melkein kuin formuloissa! Tällä kertaa ei ollut yhtään pulttia jumissa, joten kävi oikeasti nopeasti. Vettä ja räntää kun vihmoi niin Ahti ei paljoa auttanut.

Kävin ennen rengasurakkaa katsastuskonttorilla yrittämässä rekisteröidä Syncroa, ei mennyt tälläkään kertaa kuin Strömsössä. Vaikka autoni ovat aina niitä rivi-corolloja niin silti eivät kertaakaan ole onnistuneet tekemään vakuutusta katsastuskonttorilla ;) Selvisi kuitenkin se että rekisteröinnissä ei ole mitään ongelmaa, samanlaisena huoltoautona pitäisi mennä. Mutta kokemuksesta viisastuneena uskon vasta kun leima on papereissa. Kilvet menee niin että vanhaa tunnusta ei saa, jos ei aja Nokialle rekisteröimään. Konttori jonne kilvet jätetään säilyttää niitä 6kk lain mukaan, jona aikana voi ainoastaan sillä konttorilla käydä ne palauttamassa autoon. Ettäs tiedätte. Kusti kuulemma hävittää kilpiä polkiessaan ja postikulut olisi ongelma, eli ei lähetellä minnekään. No uudet kiiltävät kilvet uudella tunnuksella tulee autoon (hinta 15€), kunhan saan sen vakuutuksen voimaan. Ja sitten niillä kilvillä voi kurvailla katsastamaan, siirtokilpiä ei enää tuolle retkelle tarvita.

Eilen illalla tankkasin autoon jerryllisen bensaa, ja kannulle löytyi tukeva kiinnitys ja paikka takaa. Ei kai sitten muuta tarvitakaan Afrikan valloitukseen :D Tyrkkäsin myös kakkosakkuun piuhat kiinni, mitään uusia härpättimiä ei käynnistynyt. Eikä auto näyttänyt palaneenkaan yön aikana. Akkujen välillä näytti olevan hieno rele suojatuilla kytkennöillä, pitää ottaa kuva jahka päivänvalossa joskus asialle ennätän. Auton mukana tulleita lattaraudan palasia pähkäilin ja sovittelin alustaan, en keksinyt mistä ne olisi irroitettu. Edessä oli oikealla paikallaan vetonilvelten suojat (vakio 16"), joten niitäkään ne ei ole. Suojista oli kumit lähteneet muille maille, kuten näyttää olevan kaikissa näkemissäni autoissa. Kolme mustaa rautapalaa näyttää hieman rivimoottorin takatuilta, joten tuurilla ne voisi olla käyttökelpoisia joskus tulevaisuudessa. Niissä lattaraudoissa lukee pienemmissä India ja sarjanumero, isommissa USA ja numerot. Rymysin eilen muutenkin auton alla Ahti seurana, hyvälle näytti ja helppo tutkailla kun sopii ukko ja koira alle autoa nostamatta.

Testailin samalla vilkut ja pyyhkijät, toimivat kuten pitää. Valot pitää saada toimimaan, vaikka sitten jollain väliaikaisella ratkaisulla niin saisi katsastuksen hoidettua. Nyt soittamaan vakuutusyhtiöön, Lanssin kanssakin ne oli ihan hukassa, mitähän ne tästä vehkeestä sanoo.

Avaimista

Eilen testailin auton mukana tulleita avaimia. Auton papereiden mukana tuli minigrip-pussi, jossa 5kpl VW avaimia. Eilen sitten kokeilin mikä käy mihinkin ja selvisi että yksi avain käy kaikkialle muualle, paitsi liukuoveen! Ja siis toinen avain käy tuohon lukkoon. Muut 3kpl avaimia ei tunnu sopivan mihinkään lukkoon. Onkohan minulla siis viiden ylimääräisen renkaan, kahden ylimääräisen kattoluukun ja kahden melkein sopivan selkänojan lisäksi tullut kaupan päälle jonkun toisen VW-auton avaimetkin :D

Kotiin viimein

Tänään se sitten saapui kotiin. Pojat hoitivat kuljetuksen hienosti ja ajoivat auton alatieltä pihaan!
Pientä uutta korjattavaa löytyi, keulassa on pieni ruostereikä, mutta helpossa paikassa.
Sähköjä löytyi edelleen lisää ja käteviä säilytystiloja. Muoveissa ei sitten ollutkaan valmista tuolia toiseksi selkä menosuuntaan penkiksi, vaan 2kpl selkänojia! Saa nähdä saako siihen järkevästi istuimen. Kiinnikkeitä on hyvin matkustamon lattiassa ja takana on kaikenlaisia kiinnikkeitä, ainakin Ahdin häkin saa sinne hyvin kiinni.

Kattokaiuttimet ja vilkkumajakka ovat pikakiinnikkeillä, ja ne olikin ensimmäiset jotka purin pois. Tai oikeastaan riitti että nosti ne pois, ainoa ongelma oli saada kisko yksin alas, maahan on katolta reilusti yli kaksi metriä. Auto näyttää heti selvästi järkevämmälle ja sopusuhtaisemmalle. Maavaraa on tosiaan jo vakiona reilusti, Ahti pystyy kävelemään auton alla kumartumatta. Renkaat onkin 205/75-16 vakion 205R16 sijaan. Tein pientä koekäyttöä ajelemalla Ahdin kanssa pihalla, roudattiin kattoluukut ja vanteet varastoon talteen. Kattoluukuista löytyi lappu, jossa sarjanumero, valmistajan nimi Inalfa ja Renaultin logo. Arvaukseni onkin että nuo olisi jostain Renaultin kuorma-autosta olevat kattoluukut. Tai sitten sen huutokauppaan tulematta jääneen LT:n.

Akuuteimpia hommia on saada valot toimimaan, ennätin niitä jo vähän tutkimaan mutta vielä ei löytynyt selvää syytä. Sen jälkeen tarvitaan vielä nupit puhaltimiin, joku on nekin nykäissyt pois. Voi olla että huutokaupassa on joku nuokin pöllinyt, ne kun lähtevät ihan vaan sormilla vetämällä irti. Jos helposti ja järkevästi saisi tuon yhden istumapaikan luotua vielä niin sen voisi kanssa tehdä ennen katsastusta. Äkkiseltään ei kyllä ole mitään muuta must juttua tullut, mitä katsastusta varten tarvitsee tehdä. Siellähän sen sitten näkee että miten jarrut toimii ja onko koneen päästöt ok. Kaikki muut valot näytti toimivan kuten pitää ja jarrut pitivät hienosti pikkuajelulla. Neliveto tuntuu äkkiseltään toimivan, eli visco ilmeisesti kunnossa. Takalukko ei tuntunut kytkeytyvän, pitää jossain vaiheessa herkistellä ja tarkistaa että alipaineet tulee ja menee. Etulukkoa en pystynyt testaamaan, kun senkin nuppi puuttuu, enkä viitsinyt alkaa pihdeillä sen kierteitä rikkomaan. Niin muuten vaihdekepinkin nuppi on hukassa.
Huomenna mennään katsomaan Volbeatiä, joten rassailut jatkuu torstaina. Säätiedotuskin yrittää kertoa että käyttölanssiin pitäisi vaihtaa talvirenkaat! Meinaa lumikelit tulla ennen kuin talviauto on saatu liikenteeseen, turha kai silti kiirehtiä, siitähän ei tunnetusti tule mitään hyvää! Kuviakin muistin ottaa.

Jatkoa huutokauppapäivään

Harri saapui ArmyLanssi Artollaan ja Ilari halusi välttämättä lähteä vielä meidän mukaan käymään Kalkussa. Ihmeteltiin lisää autoa ja pistettiin kone säksättämään, sama kolina kuului edelleen. Arvelut olivat useammastakin suusta että venttiilinnostimesta kuuluisi, ja pitäisi vaimeta kun kone lämpenee. Joten annettiin koneen pyöriä ja ajeltiin pieniä koeajoja alueella. Hyvin tuntui kaikki toimivan ja mukavalle vaikutti auto muutenkin. Pimeyden tultua huomattiin että ajovalot eivät syty ja pitkät saa vain vilahtamaan. Ilmeisesti valokytkimeltä yksi piuha irti tai jotain vastaavaa, parkit ja muut valot toimivat kuitenkin ok. Tutkailtiin lisää autoa ja Ilari kiipeili 23:tta kertaa auton katolle pitämään showta yllä. Koska piti ennättää illaksi Vantaalle, ja valot eivät toimineet niin päätimme jättää auton Kalkkuun odottamaan kuljetusta. Olin saanut aiemmin järjestymään kuljetuksen kuorma-autolla tiistaille 12.10.
Laitehan on siis VW T3 Transporter 16" Syncro Caravelle 2.1 bensa koneella, käyttöönotto 27.11.1991. Eli lähes viimeisiä T3 malleja ja alkuperäisellä korottamattomalla katolla. Varusteista löytyy (tähän mennessä huomattuja) mm lukot eteen ja taakse, ohjaustehostin, Caravellen takapuhallin, kattopuhallin, työvalot takana ulkona, takana hyvät sisävalot. Penkit on takarivissä 3, selkä menosuuntaan 2 ja edessä 2. Lisäksi löytyy takaa läpivienti ilmeisesti sähköjohdolle, ja 230V sähköjä sulakekeskuksineen on valmiina autossa. Ainoa suurempi kysymysmerkki on tässä vaiheessa että miksi tuon saa rekisteröityä, auto on ollut ake:n rekisterissä normaalilla kilvellä koko ajan Ajoneuvoluokassa MUU/Erikoisauto, Huoltoauto. Toiveissa olisi että rekisteröinti pysyisi ennallaan huoltoautona, jolloin penkit pysyisivät ennallaan ja mahdollinen tulevaisuuden dieselelämä menisi pakettiauton kuluilla. Jotain "työkaluja ja huoltovälineitä" voi autoon joutua katsastusvarustukseksi laittamaan.

Tuohon malliin meni siis auton alkutaival, tänään sen pitäisi jatkua kun toivottavasti auto saapuu uuteen kotiinsa Vantaalle. Arvio perille saapumisesta aikaisintaan klo 15:00, illalla mahdollisesti uutta tietoa ja kuvia, stay tuned!

Ki (elämänvoima)

Blogi tuli avattua!

wikipedia - KI

Taisi tulla nimi autolle ihan luonnostaan.
Torstaina 7.10. saavuin Kalkun varikolle hyvissä ajoin vähän klo 8:00 jälkeen ja ennätin käydä tarkastamassa kaikki kiinnostavat kulkineet. Tätä 16" Syncro Caravellea olin katsellut jo kuvasta ja huutokauppalistasta, tosin kuva poistettiin sivuilta kun lista julkaistiin. Auto oli jos mahdollista luonnossa jopa parempi kuin osasin odottaa. Tarkistin samalla muut mahdolliset tarjokkaat, joista osa oli hyvinkin huonossa kunnossa ja 16" ArmyLanssit taas hyvässä kunnossa. Ennakkoon erittäin hyväkuntoiseksi mainostettu 47tkm ajettu Tikkakosken auto oli ilmeisesti kiireellä purettu ja kasaaminen jäänyt tekemättä.
Huutokauppa alkoi klo 9:00 ja ennen näitä syncroja oli pari rivillistä Zilejä, Gazeja, Sisuja, Uazeja, Traktoreita ja muita. Yksi huonokuntoinen doppeli oli aimmissa riveissä, ja siitäkin maksettiin kuntoon nähden aika kova hinta. Paikalla oli paljon veljeskansojen edustajia, kuten olin kuullut, ja he tuntuivat huutavan innokkaasti nelivetoisia. Syncrojen ympärillä pyöri paljon ihmisiä ja luukkuihin ja sisälle tungeksi ihmisiä.
Lopulta alkoi syncroriviä lähestyä meklarit ja ihmismassat, ensin oli vuorossa ensimmäinen 16" lanssi, sitten 14" ja sitten odottamani Caravelle, ja viimeisenä Tikkakosken lanssi. Ensimmäinen 16" ratkesi yllättävän äkkiä ja meni mielestäni halvalla, 14 lanssi oli yleiskunnolta huonoin ja menikin suht halvalla. Paineet näytti kohoavan huutajien keskuudessa ja asemia alettiin ottamaan, vaikka välissä myytiin yksi golf ja yksi Uaz. Sitten se alkoi, ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Hinta nousi hetkessä yli kahteen tonniin, meitä aktiivisia huutajia oli ainakin 4. Pari kertaa näytti jo että voitin huudon, mutta sitten Eestin poika vielä korotti. Odotin hetken ja nostin vielä kertaalleen ja muille riitti. Ihmeekseni huomasin saaneeni sen auton mitä lähdin hakemaan, ja suunnilleen sillä hinnalla mitä etukäteen arvelin! Kuuntelin vielä Tikkakosken lanssin huutokaupan, ja siitä Eestiläinen oli valmis maksamaan vielä enemmän, ilmeisesti oli joku Syncro hänenkin saatava.
Sitten tärisevin käsin etsimään kassaa, jonne piti mennä maksamaan kirjurin antaman lapun kanssa. Tässä vaiheessa alkoi hieman hirvittää, koska olin yksin ja auto piti jättää oman onnensa nojaan kaikki ovet avoimena. Kassalla oli hieman ruuhkaa, mutta suht nopeasti sain paperihommat tehtyä ja pankkikortissakin riittii virtaa lunastaa huuto. Sitten kiireesti takaisin autolle hätistämään ihmiset pois ja laittamaan autoa lukkoon. Ostosta tutkiessani tuli Eestin miehet kyselemään autossa sisällä olevista renkaista. Äkkiseltään näyttivät Carvelleen sopivilta, mutta paljastuivat lopulta 4x4 LT:n renkaiksi, otin numeron ylös ja myöhemmin sovittiin kaupat renkaista. Sisältä löytyi myös kaksi kattoluukulta näyttävää kappaletta, kukaan ei ole vielä keksinyt mihin ne kuuluisivat.
Autoa tarkemmin tutkiessani huomasin että moottoritilassa joku oli irroittanut virranjakajan kannen ja kurkatessani sen sisälle huomasin että pyörijä puuttuu, pikkasen meinasi harmittaa! Muuten koneessa näytti olevan riittävästi öljyä ja nestettäkin kohtalaisesti. Hihnapyöristä pyörittäen näytti moottori myös pyörivän, vielä kun valoihinkin tuli riittävästi sähköä ja 1. akku oli kiinni niin ajattelin kokeilla startata. Startti pyöritti moottoria, joten se ainakin vaikutti positiiviselta uutiselta. Toinenkin akku oli paikallaan kuskin penkin alla, mutta sen johdot oli irrallaan. Ilmeisesti radioita ja muita härpättimiä purkaessa olivat kakkosakun irroittaneet ja jättäneet irti.
Kokeilin vielä että jarrut eivät ole jumissa, vaikka käsijarru olikin jätetty päälle. Kevyesti tuntui vapaalla rullaavan kun vähän tyrkkäsin. Sitten auto lukkoon ja kohti Pispalaa! Ruokailun ja apumiesten kouluistaan vapautumisen jälkeen lähdettiin ostamaan pyörijää, joka löytyi läheisestä Fixus-liikkeestä. Sitten taas Kalkkuun ja lopulta löydettiin myös reitti kentälle, että päästiin auton kanssa suoraan viereen. Kuten arvata saattaa niin pyörijän akselista on kaksi kokoa ja meillä oli liian pieni pyörijä! Pikaisten tarkistusten ja lisäihmettelyjen jälkeen takaisin Fixuksen pihaan ja vaihtamaan osaa. Myyjä vaihtoi osan ja harmitteli tapahtunutta, kirjan mukaan -91 2.1 Transportteriin ei ole kuin yksi vaihtoehto, se liian pieni, vanhemmassa oli isompi. Ei muuta kun takaisin Kalkkuun, ja nyt osa sopi. Sitten varovaisesti kuskin penkille ja kääntämään avaimesta... Hieman vaivalloisesti startti pyöritti moottoria, virtaa ei tuntunut olevan liikaa, mutta parin vou vou äänen jälkeen boxeri heräsi henkiin ja toimi kuten pitää. Kieltämättä oli mukava tunne :) Koneesta kuului kuitenkin pientä kolinaa, ilmeisesti venttiilikoneistosta toiselta puolelta, käytin moottoria hieman ja kokeilin että kytkin ja vaihteet toimii. Kolina ehkä vähän vaimeni. Tässä vaiheessa oli apumiehillä jo vähän kylmä ja nälkä, joten auto jätettiin taas lepäämään ja siirryttiin takaisin Pispalaan odottelemaan Harria. Siitä tarina jatkuukin.