Retki Savon sydämeen sai ajatuksia uusille urille ja kun Harrille roudatut Multivanista irrotellut tankki, moottorinkiinnikkeet ja muut romppeet oli saatu pois Sepin kyydistä niin kokeilin 2-penkkiä kyytiin selkä menosuuntaan. Ja sehän istui siihen kuin olisi niin tarkoitettukin! Pöytäkin asettui hyvin penkkien väliin :) Great Success, sanos lontoolainen hipsteri.
Sitten kun vielä pariin kertaan irroteltiin takimmaiset turvavyöt, vaihdettiin ja säädettiin ne kohdalleen niin alkoi olla valmista. Vielä loppusilauksena yksi pistorasia invertteristä paikalleen, sähkölevy pöytään yhdellä ruuvilla kiinni ja katsastukseen! Kolmantena paikkana olinkin sitten A-katsastuksen pihalla, peloteltuna jo että mapillinen paperia pitäisi olla kiinnitysten lainvoimaisuudesta ja 3D-horoskoopista auton ja oman biorytmin kohtaamisesta. Yllätys olikin tällä kertaa positiivinen, kun palvelu oli erinomaista, ystävällistä ja kaikki onnistui! Ennen mitään maksuja kävi inssi tarkastamassa auton takaosan ja antoi siunauksen: hyvälle näyttää! Sitten auto puntariin, hetki taskulaskimen naputtelua ja tuloksena 2190kg. Sehän riittää -sanoisi mäkkärin ihmemies! Sitten 48€ tiskin toiselle puolelle, ja hetken päästä on uuden karhea ote kourassa, 7 hengen autolla kotio päin sitten vaan :) Onneksi edes joskus onnistuu kuten on ajatellut!
Että universumin transporter jingit ja jangit pysyisi tasapainossa, niin eilen kuului Porvoon suunnalla pam, psiiuuuh ja prkl! Davella lainassa ollut sukellusmaastomatkailuajoneuvo Hansu oli repinyt ahtoputkensa halki ja huolella :( Ilman suurempia ahtopaineita auto oli nilkuttanut illan pimetessä kuitenkin uskollisesti Kirkkonummelle. Jollain konstilla pitää auto saada pihaan ja turbopuoli muutenkin kuntoon, katsastuksesta alkaa virta loppua 25.7. joten ei taida siihen mennessä ennättää.
Sunnuntaina pitäisi sitten Sepiin ahtaa 5 ihmistä ja yksi koira tavaroineen ja singahtaa Jyväskylän kautta Tampereelle, morjestellaan kun nähdään!
torstai 21. heinäkuuta 2011
perjantai 15. heinäkuuta 2011
Multivanitusta osa 2
Niinhän siinä sitten kävi että taas erehdyin nettiin ja Hansulle uusia keikarointivaatteitahan sieltä löytyi!
Tähän mennessä T4 on saanut sisuksiinsa penkkejä 2+2+3=7 paikkaa. Alkuperäiset Profilen sisustukset oli TODELLA tiukassa, melkein viikko meni että ne antautui. Lattian paljastuttua selvisi että auto on tullut tehtaalta Caravellena ja penkeille löytyi lattiasta tulpattuna valmiit kiinnityspaikat istumajärjestykselle 2+2+2+3. Myöskin Multivan-takapenkille löytyi lattiasta valmiit syvennykset ja jopa kiinnityspulteille paikat tyyliin Poraa tähän reikä! Helppoa kuin heinän teko (olikin melkein ainoa helppo osuus tässä rojektissa). Sisustus olikin sitten toinen juttu, kuskin taakse seinustalle tuleva levy, jossa integroitu pöytä, istui kyllä paikalleen hienosti. Mutta pöydän saranoille ei tietenkään ollut kiinnikkeitä, joten eikun askartelemaan paskartelemaan. Takapaneelit istui muuten, mutta kyynärnojasyvennys oli tietysti seinän tukiraudan kanssa samassa kohtaa, joten sahasin ne palasiksi. Lisäksi turvavyöt joutui hieman soveltamaan eri reittiä kuin paneeleissa oli paikkoja, saa nähdä joutuuko niitä vielä siirtämään katsastusta varten.
T3 kävi tosiaan traileroimassa itselleen kokonaisen varaosa-auton, kun lähistöltä löytyi sopiva multivan syncro TD-koneella. Hansu on viime aikoina tussautellut aina silloin tällöin asiaan kuulumattomia savumerkkejä, ja trailerin kanssa varsinkin oli jo välillä aika näyttäviä hämäyksiä. Oireet viittaavat että turbon akselilta vuotaa öljyä imupuolelle. Kunhan multivanin kone antautuu pois korista, niin voisi koittaa sen turbolla (jos suunnilleen tajuissaan) että onko diagnoosi oikea. Kyseinen kikotin pitäisi myös katsastaa 25.7. mennessä, joka ei ehkä ainakaan mene läpi jos suurempia savuja pölläyttelee. Tuosta multivanista siis sisustus on siirtymässä Hansuun, kuten myös jokunen pisteosa, dieselöintiin tarvittavat osat taas matkaa Harrin Arto-lanssiin. Loput hyödynnettävät palat myyntiin ja varalle itselle, loppu hylsy sitten kierrätykseen.
Eilen aloittelin jo tuon purkua, mutta kone ei vielä suostunut irtoamaan, ehkäpä tänään jo tipahtaa! Picasassa totutusti kuvia.
Tähän mennessä T4 on saanut sisuksiinsa penkkejä 2+2+3=7 paikkaa. Alkuperäiset Profilen sisustukset oli TODELLA tiukassa, melkein viikko meni että ne antautui. Lattian paljastuttua selvisi että auto on tullut tehtaalta Caravellena ja penkeille löytyi lattiasta tulpattuna valmiit kiinnityspaikat istumajärjestykselle 2+2+2+3. Myöskin Multivan-takapenkille löytyi lattiasta valmiit syvennykset ja jopa kiinnityspulteille paikat tyyliin Poraa tähän reikä! Helppoa kuin heinän teko (olikin melkein ainoa helppo osuus tässä rojektissa). Sisustus olikin sitten toinen juttu, kuskin taakse seinustalle tuleva levy, jossa integroitu pöytä, istui kyllä paikalleen hienosti. Mutta pöydän saranoille ei tietenkään ollut kiinnikkeitä, joten eikun askartelemaan paskartelemaan. Takapaneelit istui muuten, mutta kyynärnojasyvennys oli tietysti seinän tukiraudan kanssa samassa kohtaa, joten sahasin ne palasiksi. Lisäksi turvavyöt joutui hieman soveltamaan eri reittiä kuin paneeleissa oli paikkoja, saa nähdä joutuuko niitä vielä siirtämään katsastusta varten.
T3 kävi tosiaan traileroimassa itselleen kokonaisen varaosa-auton, kun lähistöltä löytyi sopiva multivan syncro TD-koneella. Hansu on viime aikoina tussautellut aina silloin tällöin asiaan kuulumattomia savumerkkejä, ja trailerin kanssa varsinkin oli jo välillä aika näyttäviä hämäyksiä. Oireet viittaavat että turbon akselilta vuotaa öljyä imupuolelle. Kunhan multivanin kone antautuu pois korista, niin voisi koittaa sen turbolla (jos suunnilleen tajuissaan) että onko diagnoosi oikea. Kyseinen kikotin pitäisi myös katsastaa 25.7. mennessä, joka ei ehkä ainakaan mene läpi jos suurempia savuja pölläyttelee. Tuosta multivanista siis sisustus on siirtymässä Hansuun, kuten myös jokunen pisteosa, dieselöintiin tarvittavat osat taas matkaa Harrin Arto-lanssiin. Loput hyödynnettävät palat myyntiin ja varalle itselle, loppu hylsy sitten kierrätykseen.
Eilen aloittelin jo tuon purkua, mutta kone ei vielä suostunut irtoamaan, ehkäpä tänään jo tipahtaa! Picasassa totutusti kuvia.
tiistai 14. kesäkuuta 2011
Multivanitusta
Satuin huomaamaan intterwebissä kuvan romuttamolla olevasta T4 Transportterista, jossa Multivanin takapenkki. No pitihän sen perään soittaa, ja selvisi että he myyvät könttänä koko takaosan sisustuksineen kaikkineen. Ja niinhän siinä kävi että maanantaina ensimmäisen lomapäivän kunniaksi Sepillä kohti Luopioista, tuota Pirkanmaan Lichtensteinia! Kuvassa myöskin näkyneet hienossa kunnossa olleet kapteenin etupenkit oli jo myyty, toisesta autosta olisi löytyneet toiset erilaisella kuosilla olevat. Pyynti niistä oli kuitenkin niin kova että jätin etupenkit ottamatta. Takaosasta ja muutamista Sepiin tarvittavista pisteosista päästiin kauppoihin ja samalla selvisi myös että minun pitää purkaa osat autosta. No ei muuta kuin työkalut lainaan ja riehumaan! Picasassa kuvia ennen ja jälkeen, luovuttaja-Multivaniin ei jäänyt taakse mitään jäljelle.
Nyt sitten puretaan Sepistä Profilen lanssi sisustaa pois, heti alkuun selvisi että ei ole ihan helppo urakka! Miljoonan pop-niitin ja enemmän vähemmän piilossa olevan ruuvin lisäksi jokainen paneeli on liimattu vähintään sikaflexin veroisella tökötillä ei vaan saumoistaan vaan tuhannesta kohdasta myös keskeltä! Mukaanlukien lattia, joka on samaa osaa oikean seinän kanssa.
Pientä sovittamista nuo sisustalevytkin vaatii, mutta hyvä siitä tehdään! Ensimmäinen kurkistus seinän sisään kertoo että ainakin turvavöille on alkuperäiset paikat olemassa.
Nyt sitten puretaan Sepistä Profilen lanssi sisustaa pois, heti alkuun selvisi että ei ole ihan helppo urakka! Miljoonan pop-niitin ja enemmän vähemmän piilossa olevan ruuvin lisäksi jokainen paneeli on liimattu vähintään sikaflexin veroisella tökötillä ei vaan saumoistaan vaan tuhannesta kohdasta myös keskeltä! Mukaanlukien lattia, joka on samaa osaa oikean seinän kanssa.
Pientä sovittamista nuo sisustalevytkin vaatii, mutta hyvä siitä tehdään! Ensimmäinen kurkistus seinän sisään kertoo että ainakin turvavöille on alkuperäiset paikat olemassa.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Katosta asiaa
Kylläpäs on taas kilometrejä vierähtänyt ja vettä virrannut Vantaassa sitten viime höpinöiden! Viime viikonloppuna Hansulla käytiin aikalailla täydellä kuormalla Hangossa, kun toinen rakkinen oli Kukkaa muuttamassa. Muutenkin molemmat on kiertäneet kiitettävästi maailmaa viime aikoina, kohta 6000km tullut Hansuunkin lisää.
Jotkut merkit viittaa siihen että kesä olisi jo tullut, joten kesärenkaita olen metsästänyt jo hetkisen aikaa. Käytettyjä kun ei tunnu sopivasti löytyvän, niin tilasin uudet. No niitähän ei sitten saanutkaan, joten eikun seuraavaa kokeilemaan. Saa nähdä ennättääkö tulla rinkulat näille hiekoille.
Kattoa olen pohtinut, ja katsellut Saksanmaalta nostokattoa. Kohtuullisella hinnalla löytyisi, mutta eivät mokomat nahkahousut toimita. Voi olla että tulee ensin vain vaihdettua tuon ruuhen tilalle tavallinen peltikatto. Sopisi tuo kauppakassi sitten niiden kauppojen halleihinkin.
Pientä ruoste ja maalailuhommaa olisi kanssa näille helteille tiedossa, niin ja katsastus olisi edessä heinakuussa viimestään. Välijäähdyttimen flektin pistin kiinni ja nyt tuntuu voimaa löytyvän ihan eri malliin! Uudet isommat suuttimetkin tuli postissa :) Varmaan ainakin voimasavua saa aikaiseksi.
Täältä sinne ja kesää kohti!
Jotkut merkit viittaa siihen että kesä olisi jo tullut, joten kesärenkaita olen metsästänyt jo hetkisen aikaa. Käytettyjä kun ei tunnu sopivasti löytyvän, niin tilasin uudet. No niitähän ei sitten saanutkaan, joten eikun seuraavaa kokeilemaan. Saa nähdä ennättääkö tulla rinkulat näille hiekoille.
Kattoa olen pohtinut, ja katsellut Saksanmaalta nostokattoa. Kohtuullisella hinnalla löytyisi, mutta eivät mokomat nahkahousut toimita. Voi olla että tulee ensin vain vaihdettua tuon ruuhen tilalle tavallinen peltikatto. Sopisi tuo kauppakassi sitten niiden kauppojen halleihinkin.
Pientä ruoste ja maalailuhommaa olisi kanssa näille helteille tiedossa, niin ja katsastus olisi edessä heinakuussa viimestään. Välijäähdyttimen flektin pistin kiinni ja nyt tuntuu voimaa löytyvän ihan eri malliin! Uudet isommat suuttimetkin tuli postissa :) Varmaan ainakin voimasavua saa aikaiseksi.
Täältä sinne ja kesää kohti!
maanantai 14. maaliskuuta 2011
On the road again
Hetki siinä vierähti, mutta nyt ensimmäisenä lomapäivänä heräsi Maastomopo, Vauhtimato, The Hansu, Vihreä Hurma jälleen henkiin! Massiivisen öljynvuodon takana näytti olleen öljynlauhduttajan tiiviste. Tämä rinkula oli yhdestä kohtaa poikki, ja monesta muusta kohtaa melkein kokonaan poikki, marmoritiskiltä löytyi uusi hintaan 5€. Tuntui setä tietävän ensi näkemältä että mistä kohtaa moottoria tiiviste on, ilmeisesti näitä menee aika usein. 
Samalla tuli sitten vaihdettua laitokseen öljyt ja suodatin. Edelleen öljyä jonkin verran tihkuu, mutta ei kovin pahasti. Ilmeisesti öljypohjan tiiviste ainakin vuotaa, mutta myös jostain ylempää tulee öljyä. Saas nähdä jos tuolla remontilla selviäisi kesään asti. Koeajolla ainakin auto toimi hienosti ja mukavahan sillä oli taas kurvailla :)
Samalla tuli sitten vaihdettua laitokseen öljyt ja suodatin. Edelleen öljyä jonkin verran tihkuu, mutta ei kovin pahasti. Ilmeisesti öljypohjan tiiviste ainakin vuotaa, mutta myös jostain ylempää tulee öljyä. Saas nähdä jos tuolla remontilla selviäisi kesään asti. Koeajolla ainakin auto toimi hienosti ja mukavahan sillä oli taas kurvailla :)
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Kovaa ajoa ja pientä laittoa
Onpas aikaa vierähtänyt, vuosi vaihtunut ja kilometrejä pyörinyt. Hansu on ollut nyt käytössä vähän yli 2kk ja mittariin on kertynyt reilu 3200km, joten tietä on lyöty ihan kiitettävästi. Turboputki on tällä taipaleella pari kertaa irronnut, mutta taitaa mennä eniten omaan piikkiin. Nyt olen oppinut kuinka se pitää paikalleen laittaa ja noita klemmareita pitäisi muistaa kiristelläkin. Auto on päässyt niihin hommiin, joihin se hankittiinkin. Sukellusretkiä isommallakin porukalla on tehty mm Kiskoon ja Antonialle, tavarakuljetuksia kera lukuisten ihmisten ja koirien on myös tehty Tamperetta myöten. Kulutukset on olleet 8-9 litran välillä, kulkua on välillä hyvin, välillä vähemmän. Hetkelliseen uupumiseen veikkaan ahdonalaisen syötön mekanismin heilumista. Samaan viittaa myös ettei voimasavuja kone juuri päästele, pelkkää puhdasta ilmaa ;) Tai sitten Hansulla on hevosen luonne, ja kotiin päin ravaa aina lujempaa :) Saa nähdä mitä koneelle keksii, kunhan sen tuunaamiseen asti pääsee. Toisenlaista turboa ja pumppua on käynyt spekulaatioissa, jos tuolla nykyisellä virityksellä pääsisi kesään ja parempiin keleihin asti. Talven aikana on kyllä ajatuksena vaihtaa etupenkit hieman parempiin, meinaa paatuneempikin persaus ja selkä puutua noilla jakkaroilla!
Muita vakavampia ongelmia ei ennen eilistä ollut, aamulla ennen sian pierasua lähdin asioille ja en huomannut siinä vaiheessa mitään outoa. Pakkasta saa olla sen mitä tänä talvena on ollut, ja käyntiin lähtee. Sain asiat hoidettua ja lähdin työpaikkaan kohti muutaman kilometrin päähän, huomasin että öljynpaineet ei nouse lähellekään normaalia lukemaa ja hölläsin kaasua. Viimeisissä risteyksissä alkoi jo auton omakin öljynpaineen varoitusvalo vilkahdella. Pääsin autohalliin ja sain auton parkkiin, nätti öljyvana näytti reittiä mistä olin tullut! Moottorin apumiehen puoleiselta reunalta tiputteli öljyä ihan huomattava puro. En ennättänyt siinä vaiheessa jäädä asiaa ihmettelemään, vaan piti rientää työhommiin.
Iltapäivällä sukelsin auton sisuksiin ja yritin ihmetellä että mikäs olisi paikka, josta öljyt karkaa ulos. Mitään selvää paikkaa en nähnyt, paitsi jo aiemmin vuotanut öljynsuodattimen jalka. Sen kiinnityspultit taas on niin kivassa paikkaa, että suodatin pitää irroittaa, ja kiinnikkeen laipat ja ties mitä ennen kuin niihin saa edes avaimen paikalleen. Vaikka parkkihallin lämmössä olisikin ollut mukavampi autoa roplata, niin päätin lähteä kotimatkalle. Öljyä lisää koneeseen ja paineita löytyi jonkinverran, ei muuta kuin baanalle rassailemaan!
Osuin lähes parhaaseen ruuhkaan, joten joutui käyttämään kallisarvoista öljynvalutusaikaa paikallaan oloonkin. Loppumatkasta alkoi paineet olla hyvin vähissä, joten kurvailin pikkuteitä lopun matkaa, eikä koko matkalla paljon uskaltanut turboon paineita laittaa. Pihaan kuitenkin selvisin ja tyrkkäsin astian alle, ettei pihaan viimeisiä öljyjä tiputa. Koko auton perä oli nätisti öljytty, ei pitäisi ruostua.
Tänään päivän valossa ennätin kurkata konehuoneeseen ja todennäköisimmälle vaikuttaa että siitä suodattimen jalasta öljy karkaa. Toinen huonompi vaihtoehto on turbon paluuletku öljypohjaan. Samalla huomasin että öljyvuoto on ollut rajua jo heti aamusta alkaen, nätti musta vana näytti ajolinjaa, josta olin lähtenyt portilta maailmalle. Jostain syystä tuo 20-30 astetta pakkasta ei yllytä suurempiin purkuoperaatioihin, joten Hansu saa huilata hetken hangessa. Näillä keleillä on tullut huomattua myös että ohjaustehostimen nesteet kaipaa ehkä vaihtoa, meinaa olla jäykkää touhua kääntely pakkasaamuina. Ihmeekseni laatikon aamukankeus taas on helpottanut nyt kovillakin pakkasilla, olisiko laatikonkin öljyt karanneet kangistamasta. Ai niin olihan siinä pakkasilla myös laturin myöhäisherännäisyyttä, heti startista laturi vielä nukkuu, 11,4V näyttää mittari. Hetken ajelun jälkeen laturi herää ja alkaa tuupata virtaa normaalisti. Odottaisiko tuo mokoma että akut lämpenee riittävästi ;) Arvaukseni on että hiilet on kuluneet, lataussäädin jumittaa tai öljyä lentää laturiinkin. Lisätään fiksauslistaan.
Nyt siis odotellaan kelien lämpenemistä, niin ja tuo pitkänmatkan kulkine Sepiäinen pitäisi käydä katsastamassa. Tiedossa ei olisi muuta puuhaa siihen kuin kilvenvalon vaihto.
Muita vakavampia ongelmia ei ennen eilistä ollut, aamulla ennen sian pierasua lähdin asioille ja en huomannut siinä vaiheessa mitään outoa. Pakkasta saa olla sen mitä tänä talvena on ollut, ja käyntiin lähtee. Sain asiat hoidettua ja lähdin työpaikkaan kohti muutaman kilometrin päähän, huomasin että öljynpaineet ei nouse lähellekään normaalia lukemaa ja hölläsin kaasua. Viimeisissä risteyksissä alkoi jo auton omakin öljynpaineen varoitusvalo vilkahdella. Pääsin autohalliin ja sain auton parkkiin, nätti öljyvana näytti reittiä mistä olin tullut! Moottorin apumiehen puoleiselta reunalta tiputteli öljyä ihan huomattava puro. En ennättänyt siinä vaiheessa jäädä asiaa ihmettelemään, vaan piti rientää työhommiin.
Iltapäivällä sukelsin auton sisuksiin ja yritin ihmetellä että mikäs olisi paikka, josta öljyt karkaa ulos. Mitään selvää paikkaa en nähnyt, paitsi jo aiemmin vuotanut öljynsuodattimen jalka. Sen kiinnityspultit taas on niin kivassa paikkaa, että suodatin pitää irroittaa, ja kiinnikkeen laipat ja ties mitä ennen kuin niihin saa edes avaimen paikalleen. Vaikka parkkihallin lämmössä olisikin ollut mukavampi autoa roplata, niin päätin lähteä kotimatkalle. Öljyä lisää koneeseen ja paineita löytyi jonkinverran, ei muuta kuin baanalle rassailemaan!
Osuin lähes parhaaseen ruuhkaan, joten joutui käyttämään kallisarvoista öljynvalutusaikaa paikallaan oloonkin. Loppumatkasta alkoi paineet olla hyvin vähissä, joten kurvailin pikkuteitä lopun matkaa, eikä koko matkalla paljon uskaltanut turboon paineita laittaa. Pihaan kuitenkin selvisin ja tyrkkäsin astian alle, ettei pihaan viimeisiä öljyjä tiputa. Koko auton perä oli nätisti öljytty, ei pitäisi ruostua.
Tänään päivän valossa ennätin kurkata konehuoneeseen ja todennäköisimmälle vaikuttaa että siitä suodattimen jalasta öljy karkaa. Toinen huonompi vaihtoehto on turbon paluuletku öljypohjaan. Samalla huomasin että öljyvuoto on ollut rajua jo heti aamusta alkaen, nätti musta vana näytti ajolinjaa, josta olin lähtenyt portilta maailmalle. Jostain syystä tuo 20-30 astetta pakkasta ei yllytä suurempiin purkuoperaatioihin, joten Hansu saa huilata hetken hangessa. Näillä keleillä on tullut huomattua myös että ohjaustehostimen nesteet kaipaa ehkä vaihtoa, meinaa olla jäykkää touhua kääntely pakkasaamuina. Ihmeekseni laatikon aamukankeus taas on helpottanut nyt kovillakin pakkasilla, olisiko laatikonkin öljyt karanneet kangistamasta. Ai niin olihan siinä pakkasilla myös laturin myöhäisherännäisyyttä, heti startista laturi vielä nukkuu, 11,4V näyttää mittari. Hetken ajelun jälkeen laturi herää ja alkaa tuupata virtaa normaalisti. Odottaisiko tuo mokoma että akut lämpenee riittävästi ;) Arvaukseni on että hiilet on kuluneet, lataussäädin jumittaa tai öljyä lentää laturiinkin. Lisätään fiksauslistaan.
Nyt siis odotellaan kelien lämpenemistä, niin ja tuo pitkänmatkan kulkine Sepiäinen pitäisi käydä katsastamassa. Tiedossa ei olisi muuta puuhaa siihen kuin kilvenvalon vaihto.
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Pientä päivitystä
Hoi kaikki innokkaat lukijat!
Viime aikoina on kuulemma ollut Jouluja ja muita kinkereitä, joten jäänyt täälläkin päivitykset vähiin. Hansulla on kuitenkin ajettu lähes päivittäin ja välillä on pitänyt tankatakin. Ensimmäisen tankkauksen perusteella kulutus olisi ollut vain 7,15, mutta todellisuus ei tainnut olla ihan niin ruusuinen vaan en ollut vissiin kummallakaan edellisellä tankkauksella tilkinnyt tankkia täyteen. No seuraavalla tankkauksella pitäisi tietää todellisempia lukuja.
Tällä liikkuvalla seinällä olen käynyt töissä, ja on sillä käyty jo kuuluisalla Vantaan Similanina tunnetulla montullakin. Ekalla kerralla laite kulki hienosti lumessa ja kääntyminen onnistui helposti. Alas ei kokeiltu ajaa, kuten Hanskilla viimeksi. Seuraavana päivänä tie oli pehmennyt sen verran paljon että jumissa oltiin, kun yritin kääntää. Pakilla tultiin sitten kyllä omin voimin pois. Lumiketjutkin ostin, mutta Bilteman versio oli liian pieni näille renkaille, ja pikaisesti väsäämäni jatkot ei kestäneet kun alettiin kuopimaan. Ehkä noista kuitenkin pienellä tuunauksella saa toimivat pelit.
Neitsytmatkalla kylmänä pysynyt takaosa kummastutti, ja löysin siihen selityksen. Takaosan lämmitin on koteloitu niin että siinä on 3 suuntaan olevat pienet luukut, jotka oli kiinni, kun sain ne auki niin jo alkoi lämpöä tulvia sikaosastollekin. Kabiini onkin pysynyt jopa kuumana pahimmillakin pakkasilla. Muita tähän astisia suoritettuja vaativia korjauksia on ollut mm tuulilasinpyyhkimien uusinta ja vararengastelineen voitelu ja herkistely. Hansun kone herähtää käyntiin hienosti myös kovemmalla pakkasella, kunhan sen tavoille oppii. Tyhjäkäynti meinaa todella kylmänä olla niin pienellään että ei jaksa pyöriä, mutta kun vähän antaa kaasua niin heti miten jaksaa käydä.
Tässä mallissahan on tosiaan väliseinä erottamassa ykkösluokkaa ja sikaosastoa, talvisessa suomessa tuo tuntuu ainakin olevan ihan hyvä ratkaisu. Vaikka taakse lastaisi märkiä, lumisia ja jäädytettyjä tavaroita ja vaimoja, niin etuosassa pysyy lasit sulana ja myöskin ohjaamo lämpenee nopeammin.
Löysin erinomaisen sovelluksen puhelimeen, GPS Hud, jota olen ahkerasti käyttänyt. Tämä keksintö siis heijastaa gps:stä saamansa todellisen nopeuden tuulilasille, ja kertoo samassa myös säätiedotuksen, paikan missä ollaan menossa ja tekstarit. Tuon perusteella olen analysoinut mittarivirhettä, joka nykyisillä renkailla alkaa olemaan jo hyvin pientä, alle 5km/h. Samoiten nykyinen perävälitys, nelonen ja renkaat on ihan toimiva yhdistelmä maantiellä, leppoisa matkavauhti 90km/h todellista mennään noin 2700rpm.
Semmoista tällä erää, hyvää ja menestyksekästä Uutta Vuotta kaikille lukijoille!
Viime aikoina on kuulemma ollut Jouluja ja muita kinkereitä, joten jäänyt täälläkin päivitykset vähiin. Hansulla on kuitenkin ajettu lähes päivittäin ja välillä on pitänyt tankatakin. Ensimmäisen tankkauksen perusteella kulutus olisi ollut vain 7,15, mutta todellisuus ei tainnut olla ihan niin ruusuinen vaan en ollut vissiin kummallakaan edellisellä tankkauksella tilkinnyt tankkia täyteen. No seuraavalla tankkauksella pitäisi tietää todellisempia lukuja.
Tällä liikkuvalla seinällä olen käynyt töissä, ja on sillä käyty jo kuuluisalla Vantaan Similanina tunnetulla montullakin. Ekalla kerralla laite kulki hienosti lumessa ja kääntyminen onnistui helposti. Alas ei kokeiltu ajaa, kuten Hanskilla viimeksi. Seuraavana päivänä tie oli pehmennyt sen verran paljon että jumissa oltiin, kun yritin kääntää. Pakilla tultiin sitten kyllä omin voimin pois. Lumiketjutkin ostin, mutta Bilteman versio oli liian pieni näille renkaille, ja pikaisesti väsäämäni jatkot ei kestäneet kun alettiin kuopimaan. Ehkä noista kuitenkin pienellä tuunauksella saa toimivat pelit.
Neitsytmatkalla kylmänä pysynyt takaosa kummastutti, ja löysin siihen selityksen. Takaosan lämmitin on koteloitu niin että siinä on 3 suuntaan olevat pienet luukut, jotka oli kiinni, kun sain ne auki niin jo alkoi lämpöä tulvia sikaosastollekin. Kabiini onkin pysynyt jopa kuumana pahimmillakin pakkasilla. Muita tähän astisia suoritettuja vaativia korjauksia on ollut mm tuulilasinpyyhkimien uusinta ja vararengastelineen voitelu ja herkistely. Hansun kone herähtää käyntiin hienosti myös kovemmalla pakkasella, kunhan sen tavoille oppii. Tyhjäkäynti meinaa todella kylmänä olla niin pienellään että ei jaksa pyöriä, mutta kun vähän antaa kaasua niin heti miten jaksaa käydä.
Tässä mallissahan on tosiaan väliseinä erottamassa ykkösluokkaa ja sikaosastoa, talvisessa suomessa tuo tuntuu ainakin olevan ihan hyvä ratkaisu. Vaikka taakse lastaisi märkiä, lumisia ja jäädytettyjä tavaroita ja vaimoja, niin etuosassa pysyy lasit sulana ja myöskin ohjaamo lämpenee nopeammin.
Löysin erinomaisen sovelluksen puhelimeen, GPS Hud, jota olen ahkerasti käyttänyt. Tämä keksintö siis heijastaa gps:stä saamansa todellisen nopeuden tuulilasille, ja kertoo samassa myös säätiedotuksen, paikan missä ollaan menossa ja tekstarit. Tuon perusteella olen analysoinut mittarivirhettä, joka nykyisillä renkailla alkaa olemaan jo hyvin pientä, alle 5km/h. Samoiten nykyinen perävälitys, nelonen ja renkaat on ihan toimiva yhdistelmä maantiellä, leppoisa matkavauhti 90km/h todellista mennään noin 2700rpm.
Semmoista tällä erää, hyvää ja menestyksekästä Uutta Vuotta kaikille lukijoille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)